Kurjistettuja kutsumassa

Kuinka kurjistettuja kutsutaan?

Kesäkuussa 2017 käynnistimme Kurjistettuja kutsumassa -tutkimushankkeemme, jonka puitteissa tarkastelemme nk. totuudenjälkeistä aikaa erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka ihmisiä pyritään saamaan erilaisten vastamedioiden kuluttajiksi ja sisällöntuottajiksi kertomalla heille tarinoita siitä, kuinka liberaali media ja poliittinen eliitti kurjistaa ”tavallista kansaa”. Vertailemalla tätä mobilisaatioprosessia Suomen, Ranskan ja Yhdysvaltojen välillä, haluamme selvittää millaisia ja miten merkittäviä eroja maiden väliltä löytyy, ja toisaalta millaisin reunaehdoin voimme kenties puhua ilmiöstä globaalina.

Maiden poliittiset kulttuurit sekä mediaympäristöt ovat lähtökohtaisesti niin erilaiset, että sosiologisen sekä viestinnän tutkimuksen teorian pohjalta voisi olettaa, että kuvaamamme vastamedioiden mobilisaatio toteutuisi niissä hyvin eri tavoin. Kuitenkin populististen ja kansallismielisten liikkeiden sekä vastamedioiden ja ’valeuutisten’ nousussa näiden maiden hybridisoituneissa mediajärjestelmissä on havaittavissa huomattavia samankaltaisuuksia. Ensinnäkin jokaisessa kolmesta maasta on viime vuosina syntynyt ’vaihtoehtouutisia’ jakavia, kansallismielisiä verkkosivustoja, joista hankkeemme keskittyy erityisesti MV-lehteen Suomessa, Breitbart Newsiin Yhdysvalloissa ja Fdesouche-sivustoon Ranskassa. Sivustot tuottavat kovalla tahdilla omaa, erityisesti maahanmuuttoa, globalisaatiota ja identiteettipolitiikkaa koskevaa, uutisina esitettyä sisältöä tavalla, joka pyrkii kyseenalaistamaan demokraattisten instituutioiden legitimiteettiä ja uskoa valtavirtamedian uutistuotannon puolueettomuuteen.

Nyt työn alla olevassa ensimmäisessä tutkimusartikkelissamme tarkastelemme Ranskan ja Yhdysvaltojen viimeisimmissä presidentinvaaleissa levitettyjä salaliittoteorioita. Tätä uutistuotantoa yhdistää ajatus poliittisen eliitin kontrollissa olevasta, korruptoituneesta valtavirtamediasta, joka pyrkii pitämään kansan pimennossa valtaapitävien väärinkäytöksistä. Tarinat korruptioskandaaleista lähtevät usein liikkeelle sosiaalisessa mediassa kriittisillä hetkillä jaetuista huhuista. Usein huhut viittaavat johonkin valtavirtamedian uutistapahtumaan, johon liitetään yksittäisten henkilöiden tunteisiin vetoavia puheenvuoroja, satiirista huumoria ja epätäsmällisiä vihjailuja laajamittaisesta salaliitosta.

Toisinaan nämä skandaalinkatkuiset vaihtoehtouutiset sisältävät suoranaisia valheita, kuten miljoonien lukema ”uutinen” siitä, että paavi tukisi Donald Trumpia presidentiksi. Vaikka valheita paljastetaan ahkerasti, kiehtovat salaliittoteoriat jäävät elämään erityisesti sellaisten ihmisten mieliin, jotka eivät luota valtavirtamediaan ja joiden keskeinen tai ainoa uutislähde saattaa olla vastamediat ja niiden aktiiviset sosiaalisen median kommenttipalstat. Monesti tarua tylsemmät faktat eivät kuitenkaan näillä sivustoilla kerää klikkejä. Esimerkiksi paaviväitteen ”korjaus” herätti vain marginaalista kiinnostusta.

Vaikka vaihtoehtouutisten väittämiä on usein mahdotonta osoittaa todeksi, niitä on vaikea myöskään aukottomasti osoittaa valheiksi. Trumpin twiitistä käynnistyneessä huhussa vuosikymmeniä kestäneestä, miljoonien äänestäjien harrastamasta vaalivilpistä, olennaista ei ole se, että vaalivilpistä ei ole todisteita. Trump samanaikaisesti vaatii viranomaisia ja mediataloja osoittamaan, että vaalivilppiä ei ole tapahtunut, mutta toteaa, ettei kansalaisten pidä luottaa näihin toimijoihin. Lähtiessään keskusteluun Trumpin kanssa, mediatalot, tutkijat ja viranomaiset joutuvat automaattisesti puolustuskannalle, jolloin epäilyksen varjo on jo heitetty.

Hankkeessamme vertailemme paitsi vaihtoehtoisen sisällöntuotantoa, myös niitä käytäntöjä, joilla kohuille ja skandaaleille haalitaan lukijoita eri maiden uudesta ja vanhasta mediaympäristöstä. Seuratessamme eri kohujen avainsanojen hakufrekvenssejä havaitsimme, että osa kohuista on paikallistettavissa yksittäisten toimijoiden twiitteihin, joita bottiverkostot alkavat samanaikaisesti levittämään eri puolella maailmaa. Esimerkkinä tällaisesta taktisesta, helposti paikallistettavasta valeuutisesta toimii Emmanuel Macronin kampanjasta ”vuodetut” tiedot. 6. huhtikuuta 2017 Yhdysvalloista muutamalta koneelta vuodetun aineiston mukaan Macronin taustaorganisaatio harjoittaa huumekauppaa ja käyttää ahkerasti prostituoitujen palveluja. Yhdysvaltojen vaalivilppiväittämät taas ilmentävät orgaanisempaa kohusykliä. Trump tarttui twiiteissään useampaan otteeseen jo pitkään netissä velloneisiin huhuihin. Trumpin tweetit näkyvät Google-hauissa piikkeinä, joiden välillä hakufrekvenssi aaltoilee tasaisemmin.

Koska vaihtoehtomediaa ei sitoudu journalistisiin standardeihin, se voi julkaista kaikki mahdolliset huhut heti, ilman minkäänlaista faktantarkastusta. Tästä seuraa, että joskus harvoin vaihtoehtomediakin osuu oikeaan, ja onnistuu uutisoimaan jostain yksittäisestä tapauksesta ennen perinteistä mediaa. Nämä tapaukset kerrotaan lukijakunnalle suurina voittoina, jotka osoittavat valtavirtamedian pyrkimyksen suojella poliittista eliittiä hyssyttelemällä ja salailemalla.

Tulevissa tutkimusartikkeleissamme tarkastelemme hyvinkin erilaisten mediakohujen dynamiikkaa ja keskeisiä toimijoita myös analysoimalla suuria data-aineistoja mm. koneoppimismeneltelmien ja kielenprosessointialgoritmien avulla. Pyrimme selvittämään, kuinka vaihtoehtomediat tuottavat kurjistettujen nettiyhteisöä, esittämällä itsensä mediaeliittiä vastaan sotivana altavastaajina, jotka edustavat suurta, taloudellisen ja kulttuurisen globalisaation häviäjien muodostamaa unohdettujen joukkoa. Hypoteesimme on, että keskeinen tekijä tässä kurjistettujen luomisen prosessissa on eri maiden ’vaihtoehtoisten’ mediakenttien välillä leviävä metanarratiivi, jonka mukaan liberaalit poliitikot ja heitä puolustavat mediaeliitit pyrkivät syrjäyttämään ”alkuperäistä kansaa”, erityisesti suosimalla toiseutettuja ja rodullistettuja ihmisryhmiä. Tästä syntyvä yhteiskunnallinen polarisaatio nakertaa myös muiden, kuin kurjistetuiksi itsensä mieltävien, uskoa puolueettoman, faktapohjaisen uutisoinnin mahdollisuuteen.

 

Työryhmä: Karina Horsti (vetäjä), Gwenaëlle Bauvois, Niko Pyrhönen, Tuukka Ylä-Anttila