Vuosien 2007-2009 aikana tapahtunut taantuma (jota kutsutaan myös nimellä suuri taantuma) herätti maailman epäsuotuisaan tilanteeseen, ja jonka muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF määritteli vakavimmaksi taloudelliseksi taantumaksi sitten 1930-luvun aikana tapahtuneen suuren laman.
Taantuman syistä ja seurauksista lyhyesti
Kalifornian yliopiston Berkeleyn sosiologi Neil Fligstein yhdessä Princetonin yliopiston apulaisprofessorin Adam Goldsteinin kanssa on tutkinut paljon niitä syitä, mitkä lopulta johtivat 2007-2009 vuosien lamaan. Tutkimuksen mukaan yksi taantuman alkuun sysäävistä syistä oli ensinnäkin Yhdysvaltojen asuntokuplan rikkoutuminen vuosina 2005-2006, joka johti yhdessä monien Yhdysvaltojen ja maailman rahoitusjärjestelmässä kehittyneiden haavoittuvuuksien kanssa joukkoon erilaisia tapahtumia, jotka kulminoituivat vuosien 2007–2008 vaiheessa kehittyneeseen niin kutsuttuun subprime-asuntolainakriisiin.
Taantuma ei kuitenkaan iskenyt samalla tavalla kaikkialle maailmassa; eniten taantuma vaikutti Yhdysvaltojen lisäksi Euroopassa ja muualla Pohjois-Amerikassa, kun taas muissa maissa, kuten Australiassa, Kiinassa ja Intiassa, vastaavia vakavia vaikutuksia talouteen ei samassa mittakaavassa nähty. Vaikka IMF:n mukaan maailman taloudellinen tilanne täytti taantuman viralliset kriteerit vain vuonna 2009, Yhdysvalloista alkanut taantuma sai aikaan vaikutuksia monissa muissa jo kauan ennen tätä vuotta.
Taantuma johti siihen, että monet suuret ja aiemmin vakaat sijoituspankit ja liikepankit niin Yhdysvalloissa kuin ympäri Euroopassa alkoivat kärsiä valtavista tappiosta, mikä puolestaan johti konkursseihin ja tätä kautta suuriin säästöohjelmiin ja valtiollisiin hätätoimenpiteisiin. Tätä seurannut maailmanlaajuinen taantuma johti niin kansainvälisen kaupan jyrkkään laskuun, työttömyyden nousuun kuin raaka-aineiden hintojen merkittävään laskuun. Esimerkiksi Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston (Bureau of the Census) mukaan työpaikkojen määrä laski vuosina 2009-2010 lähes 660 tuhannella, työttömyysaste puolestaan kipusi aikaisemmasta 9,3 prosentista 9,6 prosenttiin ja yli kuusi kuukautta työttömänä olleiden työttömien työnhakijoiden määrä nousi aikaisemmasta 31,2 prosentista yli 43 prosenttiin.
Kysymys siitä, kenen syytä taantuma todellisuudessa oli
Vuosien 2007-2009 tapahtunut taloudellinen taantuma sai liikkeelle myös useita ajattelijoita ja teorioita siitä, ketkä tämän taantuman todelliset syypäät olivat. Totisesti taantumasta saivat kärsiä ensi kädessä miljoonat työttömiksi jääneet, kotinsa menettäneet ylivelkaantuneet sekä ne, joilla ei ollut mitään varmuutta siitä, mitä huominen toisi tullessaan. Ja uskottiin, että syypäinä tähän taloudelliseen ahdinkoon olivat ahneet suuryritykset, pankit ja sijoituspalvelut, jotka toimivat yhdessä poliittisten johtajien kanssa.
Nyt monet ihmiset heräsivät siihen ajatukseen, että samalla, kun kansalle maalataan kauniita kuvia tasa-arvoisemmasta ja hyvinvoivasta tulevaisuudesta, yhteiskunta onkin todellisuudessa joutunut tilanteeseen, jossa vapaakauppa, töiden ulkoistaminen, suurten valtioiden liittoumat sekä sosiaalisten tukien ja palveluiden leikkaaminen vain kiihtyvät. Tästä asetelmasta eivät hyödy ketkään muut kuin suuret yritykset ja pankit, jotka käärivät miljoonavoittoja joka ikinen hetki lisäten samalla tuloeroja rikkaiden ja köyhien välillä myös teollisuusmaissa.
Taantuma ja salaliittoteorioiden synty
Tämä epäreilu asetelma herätti aiheesta erilaisia teorioita sekä alan asiantuntijoiden ja tutkijoiden keskuudessa että verkossa liikkuvien trollien toimesta. Myös indie-lehdissä kirjoitettiin avoimesti siitä, miten tämän taantuman tulisi viimeistään nyt aukaista yhteiskunnan silmät kapitalistisen järjestelmän aiheuttamille epäoikeudenmukaisuuksille. Finanssikriisin loppuvaiheilla, vuonna 2009, yhdysvaltalainen dokumentaristi ja kirjailija Michael Moore julkaisi aiheesta myös jyrkän kriittisen dokumentin Capitalism: A Love Story.
Tietysti vilkas keskustelu aiheesta toi mukanaan niitä samoja verkossa vuosia pyörineitä trolleja, jotka uskovat Elvis Presleyn olevan elossa ja että maa on litteä. Yhdessä suositussa salaliittoteoriassa ehdotettiin, että taantuma olisi ollut kokonaan Barack Obaman syytä, sillä hänen pyrkimyksensä helpottaa afroamerikkalaisten lainanmaksajien velkataakkaa oli ollut todellinen syy asuntokuplan rikkoutumiseen ja taantuman syntyyn. Tämän suositun salaliittoteorian uskottiin jälkeenpäin olevan Obaman poliittisten vastustajien synnyttämä huhu, jolla yritettiin murtaa Obaman suosiota uusia vaaleja silmällä pitäen.
Samalla näiden trollien joukosta löytyi myös niitä salaliittoteorioita siitä, kuinka kapitalistinen järjestelmä pyrkii kansan selän takana yksityistämään kaikki tärkeät palvelut ja näin siirtämään verohelpotuksista saadut rahavirrat suoraan rikkaiden pohattojen taskuihin.
Kapitalistista järjestelmää vastaan hyökkäävät salaliittoteoriat ottivat vain lisää tulta alleen, sillä ihmiset alkoivat kysyä itseltään, kuka tällaisesta tilanteesta todellisuudessa hyötyy? Siinä missä tavallinen kansa kärsii, korkeasta työttömyydestä, laskevista palkoista, alhaisista yritysveroista ja yhä heikommista työntekijöiden oikeuksista hyötyvät tietysti suuret kansainväliset yritykset, sijoittajat ja osakkeenomistajat. Nämä enemmän tai vähemmän pätevät salaliittoteoriat määrittelivät, kuinka yhteiskunta on palannut takaisin siihen pisteeseen, jossa rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhät vain köyhtyvät entisestään.
Kuka on loppujen lopuksi oikeassa?
Näillä salaliittoteorioilla on tietysti myös vastustajansa ja kukapa muu kuin itse kapitalistinen järjestelmä. Nämä mielipiteet puoltavat sitä, että vuosien 2007-2009 taantuma ei ollut järjestelmän syytä, vaan kyse oli pelkästään muutaman vastuuttoman rahoittajan ahneudesta, joten se ei edusta koko järjestelmää.
Kuitenkin samalla, kun tilalle ehdotetaan parannuksia, jotka edesauttaisivat sekä pienituloisia että tätä kautta koko yhteiskuntaa, suuret kapitalismin johtajat lyttäävät nämä ajatukset kommunistien ja fasistien luomilla utopioilla. Kapitalistinen järjestelmä ei yksinkertaisesti hyödy Pohjoismaiden kaltaisesta demokraattisesta sosialismista, jossa suurituloisten tulisi antaa enemmän, jotta jokainen saisi jotain.
Ongelmana vapaassa keskustelussa on ollut myös se, että varakkailla perheillä ja yritysjohtajilla on suuri vaikutusvalta sekä politiikassa että tiedotusvälineissä. Tätä valtaa hyväksikäyttämällä he pyrkivät ohjailemaan kansan mielipidettä suuntaan, joka vahvistaa vapaiden markkinoidensa asemaa maailmantaloudessa.
Jollakin tapaa nämä “vasemmistotrollien” salaliittoteoriat ovat olleet kuitenkin oikeassa. Siinä missä poliitikot ja yritykset rakentavat kansalle kaunista ajatusta siitä, kuinka globalisaatio ja vapaakauppa tuovat hyvinvointia ja vapautta valita, samalla alan kilpailu edellyttää matalia palkkoja, alhaisia veroja, vähäisempiä työntekijän oikeuksia sekä suurempaa johdon valtaa.
Jos Obama-teoriat jätetään taka-alalle, nämä “hullut” salaliittoteoriat yritysten kasvavasta vallasta ja tavallisen kansan oikeuksien maahan polkemisesta ovat toden totta herättäneet paljon keskustelua vielä tänäkin päivänä. Oliko vuosien 2007-2009 taantuma todella ahneiden pohattojen ja suuryritysten syytä, siitä voidaan olla useaa eri mieltä, mutta samalla on totta, että mikäli yhteiskunta ei pian herää puhtaan kapitalistisen järjestelmän puutteisiin, tulevan ajat voivat olla toiset.